Rukoushuone. Rukoushuoneen tontille on merkitty Isojaon kartassa Veli-Aapon torppa, Rukoushuoneen tontti ja ranta-alueet joen molemmin puolin määriteltiin kuitenkin kylän yhteisiksi jakokunnan maiksi . Isojaossa kylään muodostui 14 tilaa, niiden synty käynnisti kylän vaurastumisen ja taloudellisen toimeliaisuuden viriämisen. Toimeliaisuuteen vaikuttivat merkittävästi myös alueen savotat, uitto ja isot rakennushankkeet. Toimeliaisuuden myötä Kierinkiin asettui tilallisten joukkoon myös iso joukko torppareita ja mäkitupalaisia, jotka työskentelivät joko tilojen töissä tai ansaitsivat elantoaan metsätöillä, suutarina, seppänä tai räätälinä. Kasvava ja kirjava väestö toi mukanaan myös ei-toivottua elämää, jota ryhdyttiin suitsimaan uskonnon voimalla.
Lestadiolainen herätysliike tuli Kierinkiin jo 1860-luvulla Kittilästä. Herätysliike vahvistui kylässä nopeasti, seuroja pidettiin usein kylän isoissa taloissa ja uskovilla oli paljon sääntöjä noudatettavana. Muistitietona on kirjattu, että 1920-luvulla herätysliike oli jakautumassa vanhoillisiin ja uusherännäisiin, joiden suhteet olivat välillä jopa riitaisat. Kuitenkin jo 1930-luvulla kylään perustettiin kristillinen ompeluseura, joka alkoi yhteistuumin kerätä varoja oman rukoushuoneen rakentamiseen. Ompeluseuran jälkeen perustettiin vielä Rukoushuoneyhdistys 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa päästiin viimeinen käynnistämään rukoushuoneen rakennustyöt. Rukoushuonehanke sai lahjoituksena puutavaraa ja talkootyötä tehtiin paljon, myös Sodankylän seurakunta tuki hanketta taloudellisesti. Puukkoseppänä ja vakaumuksellisena uskovana tunnettu Janne Marttiini sekä hänen veljensä Viljami tukivat myös rukoushuonehanketta merkittävästi.
Herätysliikkeen saapumisesta kylään kului runsaat sata vuotta ennen kuin rukoushuone vihdoin rakentui. Samaan aikaan alkoi kuitenkin suuri muuttoliike kylästä pois, kun 1970-luvun talouslama kuritti lähes koko maailmaa ja sen vaikutukset tuntuivat myös kylässä, josta väkeä muutti etenkin Ruotsiin, mutta myös lähemmäksi kuten Lehmilehdon asutustiloille. 1980-luvulla rukoushuoneella järjestettiin vielä tilaisuuksia, mutta vuosituhannen vaihdetta kohti tultaessa toiminta alkoi hiipua ja kylä hiljentyi muutenkin.
2020-luvulla rukoushuone on siirtynyt uuteen käyttöön. Nykyisellään rakennus toimii taidepajana, jossa on näyttelyjä, taidekursseja sekä kesäkaudella avoinna oleva pieni kyläkirjasto ja kirpputori.