Kieringin Mylly- ja Sahayhtiö. Kieringin kylän läpi virtaavassa Riipijoessa on ollut mittava Jänesnivan koski nykyisen sillan paikalla. Kosken kohinan kerrotaan kuuluneen kauaksi kylälle ja vuolas koski soveltuikin mainiosti myllyn ja sahan paikaksi. Jo vuoden 1757 katselmuksessa mainitaan Hannu Hannunpoika Martinin myllynpaikan sijainneen Jänesnivan niskassa. Kylän aikaisempaan historiaan on kuulunut myös ylempänä jokivarressa sijainnut Parhakosken mylly, jonka mukaan kosken läheisyydessä sijaitseva Myllykumpu lienee saanut nimensä.
Kieringissä isojako saatiin toimitettua 150 vuotta myöhemmin, vuonna 1908, jonka jälkeen tilalliset pääsivät hyödyntämään metsiään. Metsien hyödyntämisen myötä alkoi syntyä rakentamissuunnitelmia ja runsaasti tarvetta lankuille ja laudoille, joten kylän isännät ryhtyivät perustamaan sahayhtiötä, jonka yhteyteen perustettiin myös mylly ja pärehöylä. Yhtiössä oli 24 osuutta ja 16 osakasta, laitoksen rakentamisen yhteiskustannukset olivat 12 424,38 mk, jonka osakkaat saivat tienattua takaisin jo seuraavan vuosikymmenen aikana. Sahalaitos lienee ollut siis ahkerassa käytössä.
20-metrinen, kaksikerroksinen rakennus valmistui Jänesnivan kosken rannalle syystalvella 1910. Ylävirran päässä rakennusta toimi raamisaha, alavirran päässä rakennusta sijaitsivat mylly ja pärehöylä. Ensimmäinen jauhatustulo on kirjattu 5.3.1911, josta varsinainen myllytoiminta on käynnistynyt. Myllyn asiakkaita kulki lähinnä talvikaudella hevosilla naapurikylistä ja kauempaakin ja he olivat tuttu näky yöpymässä mm. Hietalan talossa. Sahan asiakkaat olivat pääosin omasta kylästä ja lähialueelta. Unarista ja Kukasjärveltä kuljettiin myllyllä vähäisessä määrin myös veneillä. Vuonna 1926 laitos laajeni vielä höyläkoneen hankinnan myötä, samana vuonna kunnanvaltuusto oli tehnyt päätökset kansakoulun rakentamisesta Kierinkiin, joten kaikki uuden koulurakennuksen rakennuspuutavara pystyttiin tuottamaan omassa kylässä. Koulurakennuksen puut uitettiin Kuntakista suoraan sahalle.
1950-luvulle tultaessa rakennus ja sen koneisto alkoi rapistua, käyttö vähentyä ja alkuperäinen laitoksen perustanut osuuskunta päätettiin purkaa. Myöhemmin myös yksityisomistukseen siirtynyt laitos päätettiin purkaa. Purkutyöt kuitenkin viivästyivät ja lopulta kesällä 1963 koko rakennus paloi maan tasalle. Muistona toiminnan ajalta on säilynyt joitakin valokuvia sekä vanha myllynkivi ja maastossa edelleen näkyvä myllynkanava.